Rekkalesbo

True story.

Naiset ovat mielestäni aika vaikeaa sakkia. Ei väliä, onko hetero, lesbo, bi, vai muunsukupuolinen nainen. En ole varma mitä muunsukupuolinen  nainen tarkoittaa käytännössä. Mutta kai sellaisiakin on? Nykyään, kun ollaan ihmisoletettuja, muumeja ja mörköjä. En ole enää varma mistään.

Lesbot ovat silti mielestäni erittäin hankala ryhmä. Siis homojen lisäksi.

Tunnen rekkalesboja, femmejä ja sellaisia, jotka eivät oikein maastoudu mihinkään genreen. Rekkikset ovat vaikeimpia. Kaikki muut lesbonaiset muuten vaan vaikeita. Kuten naiset siis aina ovat. Miehet eivät ole vaikeita. Ei suinkaan, ei koskaan!

Puhutaan siis rekkalesboista. Rekkiksellä on usein miehinen olemus, vailla naisellista herkkyyttä. Kalju pää, tai sitten siilitukka. Tai sitten vääpelitukka. Mutta ei, rekkis ei pidä Pamela Andersson-kutreja. Se ei sovi. Rekkis myös mölyää lujaa. Nauraa esim. epä-naisellisesti hekottaen. Rekkiksellä et voi nähdä punaista huulipunaa, etkä sävyyn sopivaa kynsilakkaa. Rekkiksellä ei yleensä edes ole kynsiä mitä maalata. 

Rekkis on sellainen tyyppi, että se yllättää. Vaikka kesken baari-illan. Ole varuillasi! Se voi yht’ äkkiä paiskata selkään kämmennellä ja kertoa ”Vittu sä oot hyvä tyyppi!”. Kiva, mutta ei sillai, jos etuhampaat kolahtavat oluttuoppiisi liian rajun lätkäisyn myötä. Rekkis ei myöskään reagoi kommentteihin, jos pyytää rauhoittumaan. Rekkis innostuu ja möykkää vielä kovemmin ja saattaa jopa ehdottaa kädenvääntöä!

Hyvä ystäväni on rekkis ja täysin mahdoton. Kerroin hänelle kerran,  että "sulle sopii ripsiväri". Muistelin hänen sitä kerran käyttäneen. Nauraa paljon ja kertoo, että ihan akkojen hommaa sellainen ripsivärijuttu. Hämmentää. Ystävälläni on tietääkseni pimpsloora ja selkeästi isot rinnat. Mutta, ai niin. Ei saa enää nykyään ketään määritellä. Ehkä rekkis-ystäväni on joku muu? Muu-muu?

Rekkis-ystävä on rakas ja syvällinen. Mutta riehuu kännissä. Hermot menee kun se kaataa vitriinit. Olen kuulemma herkkä homopoika, kun hänelle semmosesta turhasta nalkutan. En tiedä mitä ajatella? Herkkä homopoika siinä katselee miten irtaimisto on lattialla levällään. Rekkis kietaisee vähän lisää pink-shotteja ja hohottaa. Se tahtoo kuunnella Heavymetallia. Ahdistaa vähän. Ystävä on mahdoton. Jos lakkaan sen kynnet väkisin, se rauhoittuu? Ystäväni on silti ihan mahdottoman rakas 😄

Rekkis on miltei aina samasta muotista tehty. Eräskin on sellainen mohikaani-tukkainen. Ei kovin kaunis. Ei voi olla varma onko mies vai nainen, mutta sillähän ei ole enää siis nykyään merkitystä. Olkaamme sukupuolettomia muumeja, ei tarvi miettiä. Mohikaani-rekkis on hauska. Hyvä ja hauska luonne, mutta armoton lumppu. Rehvastelee, että monet pimpit ovat nämä sormet läpi käyneet. Sitten nauraa päälle sikaisesti. Aikoo kuulemma pimpsaa vielä lisää saada. Vastaukseni on, ”Aijaa”. Ja hymyilen. Ääneen en mitään sano, mutta mietin. Miten paljon mohikaani-rekkis mahtaa siis lumputa? Näen sen kerran Prismassa. Raksavaattet päällä. Ei tukkaa tällä kertaa. Rietas ilme. Onkohan taas lunttuillut rakennustyömaalla? Heipat vaihdetaan ja musta tuntuu, että ilme on nasty, kuin juuri saaneella. Ei siis mulla vaan tällä raksamuijalla.

Kerran mä juttelen yhden random lesbon kanssa. Mietin, että juku, se on nainen, ja ei näytä yhtään siltä. Taaskin mukava ja jumalattoman isorintainen. Jutellaan oikeastaan koko maailmasta. Tullaan hyvin toimeen ja kemiat kohtaavat. Lissu on hänen nimi ja se kertoo näkemyksiään rakastamisen vaikeudesta, josta otan heti koppia. Raskaan puheenaiheen jälkeen ollaan hetki hiljaa.

Sitten Lissu katkaisee hiljaisuuden ja kertoo, että hän on metsuri. Lissun vahvoja hartioita ja käsivarsia katsoessa totean: "Voin vain kuvitella”. Ja mietin herkkäsieluisen, rakkautta miettivän Lissun metsässä. Saatanan puu, nyt mä sut niitän. Lissun olemukseen sopii moottorisaha, kuin ihmiselle nenä päähän.

Että tässä ei aivan tyystin leimata tiettyä ihmisjoukkoa, niin bonustarina:

Siro tyttö on 165-cm. Tiimalasivartalo. Huomattavan isot tissit yhdistettynä litteään vatsaan ja upeaan lantioon. Vaaleat runsaat hiukset. Ripset ovat niin pitkät, että ne aiheuttavat ilmavirtaa räpsyttäessä. Sanoinko jotain niistä Anderssonin Pameloista?

Heli on vanha ystäväni, jonka tapaan vuosien jälkeen. Heli on tosi näyttävä nuori nainen. Sellainen Playboy-akka. Tyylikkäästi mietitty huulimeikki paljastaa valkaistut hampaat. Punatut huulet kertovat: ”Hyvää kuuluu. Vaikeaa on ollu aiemmin. Mä olen muuten lesbo nykyään”.

Tarina jatkuisi, mutta tiivistelmä: 

”Miten sä voit olla muka lesbo?”

”Miksen voi olla?”

”Oot tommonen megakuuma, et aja kuorma-autoa tai oo metsuri. Sulla on huulipunaaki ja tommonen lutkatukka. Ja näköjään ranskalainen manikyyri. Ei voi olla silloin lesbo”

*naurua*

”Ei kaikki oo semmosia roskakuskeja, joilla on lippis väärinpäin päässä  ja kynnenaluset täynnä paskaa”

* lisää naurua*

Halataan Helin kanssa ja se kertoo, että "Ethän säkään näytä sekavalta transulta, mitä kovin usein homot on. Oot tommonen kuumis". Heli lähtee sitten. Huikkaa perään, että toivottavasti hänelle lohkeaa pimpsaa. 

Näytän peukkua perään. Eiköhän lohkea. Jos Pamela Anderssonilta näyttää, niin kyllä silloin ainakin jotain lohkeaa.

 

Kuva: Perhonjokilaakso.fi

 

Yliluonnollista!

Tosijuttuja.

Ihan pienestä asti minua on kiinnostanut kaikki yliluonnollinen. En tiedä mikä siinä on? Sen lisäksi, että piirtelin dinosauruksia ja opiskelin niiden olemuksia (triceratops oli lempparini dinosauruksista) tykkäsin lainata kirjastosta kaikkea okkultista kirjallisuutta. Liekkö kotoa peritty ominaisuus?

Meillähän oli kirjahyllyt täynnä Mystiikan maailma- kirjoja ja siihen liittyvää. Äitikin tykkäsi  hömpöttää Tarot-korttien kanssa. 

Noidan käsikirja oli jännittävä opus. Luin sen aikoinaan varmaan 10 kertaa. Asiaa ei auttanut fiksaationi Ryhmä-X sarjakuviin. Muistan miten yritin kiihkeästi liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla. En koskaan onnistunut. Onko noloa myöntää, että 18-vuotiaana yritin tehdä sadeloitsua? Luin netistä, että jos oikein yrittää se onnistuu! Katsoin yksiöni pihamaalta taivasta ja totesin, että poutasää on ja pysyy.  Ei tullut sadekuuroa 😃

En ole koskaan nähnyt avaruusolentoja, mutta ystäväni kertoi nähneensä. Oli kuulemma metsässä ja humanoidi loisti vihreää valoa. En tiedä uskoisinko? Miksi ne aina loistavat vihreää valoa? Pieniä vihreitä miehiä… Ja niinhän se eksäkin laittoi Kreikkaan viestiä, että nyt on maailman kirjat sekaisin. Oli nähnyt avaruusaluksen, josta nousi säteitä taivaalle. Vai niin. Maailmankirjat sekaisin tai sitten kyseinen ihminen on itse sekaisin. En tiedä.

Kerran ysärillä näin kuolleen naapurini rappukäytävässä. Laskeutui portaita alas. Tilanne oli hyytävä. Selitin asian itselleni, että on oltava kaksoisveli joka kävi kuolinpesällä. Kuulin sitten, että ei sillä ollut sisaruksia ollenkaan. Hämmentävä juttu, joka on jäänyt mieleen. En tiedä selitystä. T'ämä juttu vaivaa mun mieltäni vielä tänäkin päivänä.

Kaikenlaiset noitasarjat ovat aina innostaneet. Siskoni on noita- oli järisyttävän hyvä. Aina olen takaraivoissani miettinyt, miten mukavaa olisi osata taikoa. Taikoisin heti itselleni muhkean pankkitilin ja uimarin kropan. Niin ja talon paratiisisaarelle! 

Asunnossani on tapahtunut kummallisuuksia. Valot ovat syttyneet itsekseen päälle yöllä. Keittiössä on myös luonnottoman suuri käden jälki, jonka voi nähdä tietyssä valossa. En ole raaskinut pyyhkiä jälkeä pois, koska sillä on viihdearvoa. Aina sitä kaikki ovat kauhistelleet ja sovittaneet omaa kättään viereen. Ovat todenneet, että on pelottavan suuri käsi täällä keittiötä lääppinyt. Tykkään värittää tarinaa siten, että asunnossani asuu random demoni. Ties vaikka asuisikin.

Ystäväni kertoi tuttavaperheestään. Asuvat omakotitalossa ja siellä aina tapahtuu outoja. Kengät siirtyvät huomaamatta eteisestä keittiöön leivinuunin eteen. Myös yläkerrasta kuuluu askelia. Eräs meedion taitoja omaava oli kertonut, että hän aistii talossa vanhan naisen hengen. Aika jännittävää (ja ahdistavaa).

Edesmennyt pupuni oli myös toisinaan pelottava. Joskus yömyöhällä se saattoi istua jököttää sohvan vieressä ja tuijottaa pimeään eteiseen. Samalla se paukutti jalkaa. Ei siellä mitään ollut. Eihän? Puput paukuttaa jalkaa kun ne kokee olonsa uhatuksi. Varoitusääni. Sanoinkin usein pupuselleni, että älä viitti olla tuollanen, mua alkaa ahdistaa! Mitä lie kummituksia siellä eteisessä oli?

 

Oletko sä kokenut outoja juttuja? Jaa kokemuksesi kommenttikentässä! 👹

 

 

Kuva: Suomalainenkirjakauppa

 

Jumalainen verkostomarkkinointi

Tosijuttu.

 

Muistan miten ysärillä Äitini innostui verkostomarkkinoinnista. Yks kaks, meillä oli huusholli täynnä laatikoittain paistinlastoja! Niitä oli punaisia, sinisiä ja mustia. Ja ne olivat parempia, kuin muut paistinlastat. Niin piti sanoa, kun niitä kauppasi. Mutta näiden paistinlastojen paremmuudelle ei ollut olemassa mitään loogista selitettä. Itseasiassa, ne olivat huonoja. Kauhean jäykkiä, sellaisia epätaipuisia. Eivätkä ne kauheasti kauppaa tehneet. Ei. Äitini ei rikastunut paistinlastakauppiaana.

Kerran naapurimme Tuula tuli kylään poikansa Jari-Pekan kanssa. Jari-Pekka oli pahalla tuulella ja tinttaili. Äiti sanoi, että jos lukisit vaikka aikasi kuluksi poikani ”Ryhmä-Äxiä”. Tuulan naama taipui uskomattomaan ilmeeseen. 

”Mitä ihmeen ryhmäseksiä?!" Tuula kaakatti suureen ääneen. Tuula kuuli siis väärin. Ja kyllä naurettiin, kun Äiti oikaisi väärinkäsityksen. Mutanteista kertovia sarjakuvia, ei sentään mitään Jalluja ja Kalleja. Ja Lolloja. 

Väärinkäsityksen päätteeksi Äitini kauppasi naapurillemme tätä mahtavaa, mieletöntä paistinlastaa. 

Tuula kertoi, että ei tarvitse oikeastaan uutta paistinlastaa. Äiti osasi myydä ja kertoi, että lasta on ainutlaatuinen. Taivutti sitä Tuulan naaman edessä ja kertoi, ”Katso miten taipuisa tämä on! Tällä kuule kääntää pannulla letun näppärästi”. 

Tuula osti paistinlastan. Luultavasti ihan vain mieliksi. On hyvä säilyttää naapurisopu. 

Äiti ei suinkaan lannistunut huonosti sujuvasta paistinlastakaupasta. Ehei. Kohta meillä oli kotona kolme laatikollista hierontapalloja! Ja värikkäitä olivat. Punaisia, sinisiä ja vihreitä. Iso pallo jossa oli typerä hymiönaama. Isosta pallosta lähti kolme pienempää palloa, joilla sitten voisi hieroa. Niitä ei tainnut kukaan ostaa.

Swipe nimisiä puhdistusaineitakin meillä oli. Niitä ei äiti myynyt vaan osti toiselta verkostomarkkinoitiperkeleeltä. Swipet olivat tietysti ”parempia kuin kaupan puhdistusaineet”. Ja kaupustelun kohteeksi joutunut uhri tietysti uskoi. Tulee muka puhtaampaa. Höpsistäkeikkaa. Tuskin tuli parempaa jälkeä, kuin lähikaupan Pirkka-merkin yleispuhdistusaineellakaan. Mutta silti Swipea piti olla, koska mielettömän hyvä puhdistusaine.

Siskoni meni aikoinaan pois tolaltaan Partylite-kynttilöistä. Jestas sitä hysterian määrää. Ja jestas miten sillä koti pursusi niitä ylihinnoiteltuja kynttilöitä. Tästä kerran mainitsin, että ruokottoman hintaisia ovat. Sain vastaukseksi, että ne ovat parempia kuin muut kynttilät. Kun kysyin, että mikä tekee niistä parempia, sain vastauksen. ”Ne vaan on”. Vai niin? En hyväksy näin leväperäistä vastausta. Pitää olla perusteet!

Kerrankin istuttiin luonani iltaa. Tuli napinaa, että mitäs kynttilöitä nämä on mitä poltat? Vastaus ei miellyttänyt. Sisko puhalsi ne sammuksiin ja kertoi, että piipahtaa kotona hakemassa ”Parempia kynttilöitä”. Niin se tekikin. Siinä me sitten istuttiin kalliimpien ja parempien kynttilöiden valossa. Oli oikein sellainen ”Bättre folk” olo heti. No ei ollut, mutta siskon mielenrauha oli tärkeä saavuttaa. En koskaan muuten suostunut ostamaan niitä järjettömän hintaisia kynttilöitä, mutta moni muu taisi ostaa. Koska parempi kynttilä toki.

Ystäväni äiti Tarja kauppasi aikoinaan Avonia. Tämä on se amerikkalainen kosmetiikkasarja. 

Minäkin ostin Avonia silloin. Suihkugeelejä ja naamarasvoja. Avonilta tuli myös innovatiivinen, rasvakudosta poistava geelivoide. Minäkin ostin tätä ”läskirasvaa”. En uskonut juurikaan tuotteeseen. Kerroin sen Tarjallekin. Tarja tiesi sanoa, ”Että kyllä se toimii, jos käyttää säännöllisesti”

Ei muuten toiminut. Ihmisestä ei voi läskiä poistaa nahkaansa voitelemalla. Uskokaa nyt taivaan tähden, se ei käy niin helpolla!  Läski irtoaa vain kärsimällä ja pullatiskien ohi kävelemällä.

Kaiken maailman kippoja ja kuppeja ihmiset kauppaa. Ja sehän on niin, että ”Juuri tällä kulholla, sun pullataikinasta tulee tavallista parempaa”. Niin. Ihan varmasti se on niin.

Kerran eräs ihminen lähestyi viestitse ja uteli, että kiinnostaako lisätienesti? Ihan varmasti kiinnostaa, jos kerrot tarkemmin! Mutta ei. Pitäisi tavata, niin aihe kerrotaan tarkemmin. Tähän täkyyn en tartu. Tiedän jo. Pitäisi verkostomarkkinoida joko laihduttavaa ihmepilleriä, tukkaa tuuheuttavaa hiusnestettä tai sitten kallista jalkakylpylaitetta, jonka erikoissäädetyt elektrodit poistavat ei toivotut ihokarvat, sekä mielenterveysongelmat.  Jalkakylpylaite myös luonnollisesti kadottaa pois ikävät mahamakkarat. Jos siis muistat käyttää laitetta säännöllisesti.

Ei kiitos!

 

 

Kuva: tupperware.fi

 

pilatespylly olisi plussaa

  Tositarina.

 

 

 

 

Rakkaus on vaikea taitolaji. Siinä joko onnistuu tai sitten ei. Niin se vaan on. Näin karkeasti sanottuna. 

 

Rakkaus syttyy missä vain, yleensä hiljakseen. Rakkaus ja ihastus ei syty ihan heti, paitsi joskus. Rakkaus ja treffitjutut ovat kummallinen juttu! 

Ennen tinderiä oli treffipalstat. Siellä pystyi määrittelemään kriteereitä treffikumppanilleen. Muistan eräänkin ilmoituksen: " Ei ole niin iällä, koolla tai naamalla väliä, kunhan olet kiva. Pilatespylly on ehdotonta plussaa!". Voiko olla 3oo kiloinen mörssäri, ja silti pilatespylly? Kyllä lihavakin voi pilatesta harrastaa, mutta luulen, että toivomuksissa oli hyvinkin sutjakan muotoinen ihminen. Ovelaa. 

Treffi-ilmoituksia on myös mitä erikoisempia vaatimuksia: Vain tiukkapimpat, vain järjettömän isomunaiset. Pitää olla isot tissit/peppu ja pitää olla samalla nolla kokoa. Muuten ei flaksi käy. Nämä vaatimukset saattaa ilmoituksessa kertoa Reijo 55w, joka itse on hampaaton eikä muutenkaan häävi tapaus. Mutta sehän tiedetään, että ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka antaa. 

Nämä edellä mainitut Juntti-Reijot eivät tietenkään koskaan tule saamaan todeksi fantasiaansa. Niitä ei auta kuin katsoa vanhalta putkitöllöltä, VHS-kasetilta. Kasetin nimi on "Deepthroat bigtits blond-sluts part 3".

Ja sitten tuli se tinder. Tämä on vaikea sovellus. Lihatiski pyörii silmiesi edessä. Kaikkea on tarjolla ja silmät kohdistuvat hienoihin kuviin. Kuvat ovat toki siloiteltuja ja vähän muokattuja, kuten nykypäivään sopii. Niin se vain on. Jos ihastut, ihastut todennäköisesti harhaan. Ihmiseen, jota ei oikeasti ole. Tai sitten se on todellisuudessa hieman suuremmat huokoset omaava ja hampaatkaan eivät ole aivan niin valkoiset mitä tinderkuvassa näytti. Deal with it!

Olen käynyt tindertreffeillä. Ne olivat katastrofeja.

 

Tindertreffi nro1:

Joulupäivä on tylsä ja kolme nautittua kaljaa saa minut höpöttelemään sovelluksessa. Mies on komea ja supliikki. Siispä treffit! Ennen taksiin astumista mietin, että miten nyt näin nopeasti tällaiseeen ryhdyn. Päässä soi lause "Lunttu sinä olet!". 

Istumme tuoppien ääressä. Mies on kieltämättä ihan komea. Komeus ei auta, jos on tylsä ihminen. Me ei oikein puhuta. Suustamme pääsee kiusallisen tylsiä lauseita. "Mitä sä teet työkses?". Ja kun vastaamme toisillemme, puhe ei jatku. Voi taivas, miten noloa.

Mies on ihmeellisen tylsä. Huomaan, miten se katsoo mun läpi seinällä olevaa taulua. Ja minä katson, että olisiko baarissa jotain parempaa tarjolla. Sitten se sihauttaa erittäin isolla ÄSSÄLLÄ: "SSSÄ oot tosi SSSöpö".

Ja minä vastaan. Komea olet, mutta meillä ei ole mitään kipinää. Mies lannistuu ja sanoo, että ei ole ei. Kaveri hakee minut pois kauheilta, kiusallisilta treffeiltä. Autossa me nauretaan, kun mies laittaa perään viestin. "Oishan sitä voinu panna, jos ei siinä samalla paljon juttele".  Vastaan miehelle: "Niin. No mutta hyvää joulua silti". 

Tindertreffi nro2:

No nyt. Mies on jo sovelluksessa aivan mieletön. En edes lupaudu treffeille, mutta se laittaa jo kuvaa whatsapissa, miten on viinit ostettu ja kihlat harkittu!

Mies on komea, pitkä ja mielenkiintoinen (Mielenkiintoinen= täysin hullu). Se osaa puhua mut tainnoksiin ja on pakko suostua treffeille. Vaikka jokin järjen ääni huutaa mun päässäni, älä mene!

Livenä mies on aivan yhtä komea, kuin kuvissa. Jestas. Aivot jumittaa ja ajattelen pippelillä. Pippeli lörpähtää nopsaa, kun mies kertoo loppuelämästä yhdessä. Se on liian innokas. Alkaa tuntumaan, että samassa pakkauksessa ei saa tervettä päätä ja komeaa naamaa. 

Mies on mahdoton. Se rakastuu kuulemma heti, minä en. Mies stalkkaa kauppojen pihassa ja lavastaa itsemurhan. Itsemurha siksi, että saisi minut syyllistymään. No ei siinä sitte mitään. Kyllä se rakkaus pakottamallikin syntyy. Eiku???

Tindertreffi nro3:

Laitan viestin kuumalle kundille. "Oot tosi komee. Mitäs sulle kuuluu?"

Vastaus: " Ei mulle kuulu oikein mitään". En osaa vastata mitään ja homma jää siihen. Ei tule treffejä. Mietin myös jälkeenpäin, että hänen kannattaisi harjoitella treffisovelluksessa puhumista. 

 

Tämä ei liity tinderiin, mutta kerronpa silti: Mies on juuri minun makuuni. Ei ole aavistustakaan, onko se hetero vai homo, mutta päätän pommittaa viestillä. Ja se vastaa. Kipinä syttyy. Ja se sammuu.

Mies kertoo, että hän syö vain perunamuusia, eikä tykkää harrastaa mitään. Kysyn unelmieni mieheltä: "Mitä me tehtäisiin yhdessä?". Vastaus on jäätävä. "Ei mitään, mutta mä voin kattoa, kun sä teet asioita". Ja tähän se jää. Ilmoitan miehelle, että meistä ei voi tulla rakastavaisia.

Ja juuri kun menetän toivoni, löydän elämäni rakkauden Instagramista. Elämäni rakkaus on vähän outo, mutta siedettävällä tavalla. Olemme olleet yhdessä jo vuosia. 

Älä siis menetä toivoasi! Juuri kun kohdallasi on se helvetin oudoin treffikumppani, seuraava voi olla the one!

 

Rapakon takaa kuuluu

Fiktiivitarina.

Kaija istuu ja katsoo. Läppärin näytöllä on viesti Jamesilta. James kertoo, että on selvittänyt sukupuutaan. James kysyy, voiko vierailla Suomessa sukunsa luona. James on innoissaan. Kaijakin innostuu! Ihan sukua tuolla rapakon takana! Kaija vastaa, että tietysti sopii.

Kaija kertoo perheelleen, että nyt on näin! James tulee Amerikasta asti. James on sukua! Kaijan mies Tuomas, kysyy. Tiesitkö, että on sukua siellä?

Kaija rähisee, että ei ollenkaan tiennyt! Kaijan ja Tuomaksen kaksospojat lyövät kättä yhteen. Jukka ja Jaakko tuumaavat, että vähänkö siistiä!

Kaija ei saa unta. Voiko James täällä Suomessa viihtyä? Täällähän on niin ankeaa ja ihan erilaista, kuin siellä Amerikassa. Nämä aatokset Kaija pälpättää miehelleen. Tuomas on hyvä mies. Mutta ei saa Kaijaa nyt rauhoittumaan. Kaija näkee unta Jamesista. James on hieno lakimies New Yorkin kaduilla. Unessa on myös palmuja.

Aamulla Kaija muistaa, että palmut eivät kasva New Yorkissa. Olikohan se Miamia missä ne kasvoi? Kalifornia tai joku muu paikka? Sitä Kaija miettii, samalla kun pakkaa itsensä autoon. Tuomas ajaa ja vallattomat kaksoset ovat takapenkillä. Matka vie Helsinkiin. Lentoterminaaliin. Tulossa on jännittävä sukulaiskohtaaminen. Ihan Ameriikoista asti, herttinen!

Kaija katsoo väkimassaa. Missä James on?! Siinä hän on. Kaija ei huomaa.

James on siinä. Erilainen, kuin Kaija ajatteli. Kaija katsoo Jamesia. James katsoo Kaijaa. 

James on lihaksikas. Paljon tatuointeja, myös naamassa. Kultahammas välähtää, kun se hymyilee Kaijalle. Tumma siilitukka. James on musta mies.

Kaija on hämmentynyt. Tuomas tietää, että rapakon takaa löytyy mitä vain.  Jukka ja Jaakko lyövät kädet yhteen, ”Siistiä!”

Jukka ja Jaakko puhuvat sujuvaa englantia. Kyselevät kaikkea Jamesilta. James vastaa, että hurjaa on elämä siellä. James asuu Texasissa. 

James kertoo paljon. Tuomas pölöttää pelkääjän paikalta: Ihan ameerikoista asti tulit! Kaijaa jännittää musta mies takapenkillä. Kunhan ei villitsisi kaksosia liikaa!

Turun saaristossa autosta laskeudutaan pihalle. Jukka ja Jaakko ovat ärsyttäviä. James sanoo, että Suomen luonto on kaunis. Kaija miettii, että James on jännittävä. Vähän pelottava. Tuomas tykkää tilanteesta, koska on yksinkertainen. Siksi Kaija aikoinaan nai Tuomaksen. Koska Tuomas on yksinkertainen. Turvallinen valinta. Ei tarvitse peljätä, että joku naikkonen viekoittelee. Tuomas on juuri niin yksinkertainen, että ei edes ymmärtäisi, jos flirttailua tapahtuu naaman edessä.

Omakotitalon takapihalla Kaija kysyy, että jos suomalaista ruokaa tekisi? Perunamuusia ja lihapullia! Jukka ja Jaakko huutaa tramboliinilta, "Jooo! Siistiä"

 

James nauraa. Kaijaa ahdistaa. Tuomas ei jaksa tapansa mukaan liiaksi  ajatella.

James kaivaa takkiansa ja kysyy, että haittako jos polttaa? Tuomas vastaa, että ei haittaa. Kaijaakaan ei haittaa. Niin James kääntää sätkän. Tarjoaa Tuomakselle. James kysyy, että haluaako Kaijakin? Kaija ottaa, koska ei halua olla joukkoon kuulumaton. Kyllähän Kaijakin joskus polttelee.

Jukka ja Jaakko hyppivät tramboliinilla. Mutta hidastetusti. Kaijalla on hassu olo. Kaijaa naurattaa. Kaija miettii, että jos lapset jäisivät hetkeksi ilmaan, niitä voisi ampua pyssyllä. Siis sellaisella leikkipyssyllä, mistä jää imukuppi otsaan. Kaijaa naurattaa erityisen paljon. Tuomas ja James ovat ihania. Niin Kaija ajattelee ja silmät vähän hassusti lupsuvat.

Kaija on pienessä vessassa ja korjaa eyelineria. Suttua tulee. Se naurattaa Kaijaa. Kaija miettii, että pojat, Tuomas ja James ovat hassuja. Kaija nauraa toiletissa kummallisen paljon. Kaija tulee toiletista täydellisen epäsymmetrisillä rajauksilla. Kaija näyttää vähän narkkihorolta (joka myös naurattaa Kaijaa). Kaija sai päähänsä kokeilla kissamaista rajausta, jonka oli nähnyt iltalehden kauneusosiossa.

James kysyy terasilla, että onko kaikki hyvin? Kaija nauraa ja sanoo, että ei tiedä mitä sukua ollaan. James vastaa. Tädin puolelta ollaan sukua. Kaijaa vaan naurattaa. Tuomas on halvantunut tuoliinsa. Ei liiku, mutta sopertaa jotain älytöntä, josta kukaan ei ota selvää.

Kaija hekottaa ja uppoutuu ajatuksiinsa. Kaija muistelee tätejänsä, nehän ovat aivan albiinoja kaikki! Milja-tätikin aivan pigmenttivapaa ripsiänsä myöden. Miten ihmeessä musta James voi olla sukua? Ajatus huvittaa Kaijaa samalla, kun hän tajuaa olevansa aivan pilvessä! Jestas sentään. Kaija muistaa kyllä tämän tunteen, tuli silloin lukiossa kokeiltua kerran. Mutta ei nyt enää tässä iässä kehtaisi! Kaksosten äiti ja kaikkea! Kaija ei näytä, eikä kuulosta nyt kunnolliselta perheen äidiltä. Hekottelee vain ja silmät ovat suoraan porttolasta.

Suttusilmäinen Kaija katselee grillissä  käriseviä lihapullia. Ovat kovin mustaksi menneet huomaamatta. Ne ovat samanvärisiä, kuin James. Ja taas Kaija kikattaa suureen ääneen. Kultahammas välähtää. James: "Everything ok?". Kaija kikattelee ja vastaa kieliopillisesti väärin "Everything yes okay is". Jamesin korvaan Kaija kuulostaa aivan Tähtien sodan Yodalta. Yoda, joka on pilvessä. 

 

Kärähtäneitä lihapullia ei syö kukaan, perunamuusilla mennään. Kikattelua ja perunamuusia. Hillitty James kertoo muusin olevan hyvää. Tähän Kaija vastaa vahingossa pilvipäissään suomeksi: "Minä olen mahtava muusinainen!", ja hekottaa. Kaijan pilvipää on heikko. Parit savut tekevät tehtävänsä. Toisaalta Tuomas ei ole koskaan kokeillutkaan kannabista. Siispä Tuomas on edelleen aivan halvaantunut ja yrittää sopertaa jotain. Pilvi moninkertaistaa Tuomaksen yksinkertaisen luonteen kastemadon tasolle.

Jukka ja Jaakko ovat katselleet tramboliinilta hiljaa eriskummalista sukulaiskohtaamista. Kaksoset kyllä tietävät pelkällä katseella mitä on tuleman. Telepaattinen yhteys. 

Kun päihtyneet aikuiset ovat terassilta poistuneet, on aika kolttosten. Pieniä jämiä on tuhkakupissa! Jukka ja Jaakko ihan vähän maistavat.  Ja kappas, miten kaksoset kikatellen nauravat tramboliinilla. 

Turun saariston sukulaiskohtaaminen on perin omituinen. Sen tietää myös kuusikymppinen naapurin Liisa, joka on katsellut viereiseltä pihamaalta tätä näytelmää. Liisalla ei ole koskaan ollut niin mielenkiintoinen takapihan mansikanpoimuuhetki. Ei koskaan. 

 

Kuva:Tumblr.com

 

Sähkönsininen Anneli

Fiktiivitarina.

 

 

Anneli asuu 33 neliön yksiössä. Annelilla on kissa ja sen nimi on Pörrö. Anneli on vähän tylsä ihminen, tietää jo kissan nimestä. Toisaalta, kissan nimi kuvastaa Annelin hiustyyliä.

Anneli on jäänyt 90-luvulle. Tykkää käyttää sähkönsinistä ripsaria. Se saa Annelin näyttämään hieman sekavalta. Anneli on kaupan kassa ja työpaikkana toimii Siwa.
Anneli on tuiki tavallinen, suomalainen nainen, joka leikkauttaa hiukset aina ja ikuisesti samoin tavoin.

 Miltä Anneli siis näyttää?

Kuvittele Matti Nykäsen hiukset, mutta tiukalla permanentilla. Sävyltään maantien harmaa, niin kuin kantajansa sielunelämäkin. Sinistä ripsaria paljon (hämähäkin jalat), vähän aknearpea kasvoilla. Annelin ahvenmaiset silmät hukkuvat Lumenen sähkönsiniseen maskaraan. Anneli on nipinnapin 150cm pitkä, tasapaksu ja kovin käheä-ääninen.

Anneli vihaa työtänsä. Katsoa päivästä toiseen mustana juoksevaa liukuhihnaa ja hymähdellä asiakkaiden pitkästyttäviin jaaritteluihin.

Anneli ahdistuu, kun markat vaihtuvat euroihin. Pitää taas uudestaan opetella kaikki. Annelia kismittää ja alkaa haaveilla eläkepäivistä. Annelin eläkehaave toistuu päivittäin. Anneli laskee euroja, katsoo kassakonetta. Juoppo kolkuttaa ovella. Ei enää, miettii Anneli. Siwa on nyt kiinni. Anneli iloitsee mielessään työpäivän loppumista. Annelin alaluomilla on vähän sähkönsinistä maskaraa, kokkareiksi varissut.

Anneli riisuu harmaat talvikengät eteisessään. Pörrö kiehnää. Anneli sihauttaa auki ja vihaa elämäänsä. Pörrö hurisee ja tietää, että Anneli vihaa. Kassatädin elämää, mutta ei kissaa suinkaan!

Kampa käy, läpi tiheän nykäspehkon. Pörrö kiehnää, humaltuneen Annelin jaloissa. Annelikin alkaa hurista, kissan lailla. Anneli on pöhnässä. Antaa Pörrölle tonnikalaa ja haaveilee.

Anneli miettii, että jospa olisi vierellä mies nyt. Anneli ottaa pitkän huikan ja tuumaa "ei". Annelin miesseikkailut on jo nähty. Ei enää siihen rumbaan viisikymppinen jaksa. Aluksi on kivaa ja sitten lopulta itketään sähkönsinisiä puroja haaleista ahvenen silmistä. Ja silloin se kassatyö vasta sietämätöntä on. Voi tulla vaikka onnellinen pariskunta ostamaan "rakastavaisten mässyjä". Sellaista Anneli ei jaksa!

Kassalle taas huomenna. Auta minua, luoja armias. Niin Anneli miettii ja ottaa huikkaa. Pörrö katsoo kaukaa, lipoo kieltä. Annelin viereen käy tonnikalan hajuinen tassutie. Tassu lohduttaa, huikka turruttaa. Annelin juopunut mieli muistaa...

...Se kesäpäivä rannalla. Mustat bikinit, kaisloja. Tiukka nykäs-permis. Kaverilla yhtä tiukka permis, mutta pyöreä muodoltaan. Kesäpäivän auringossa Annelin sähkösiniset räpsyttimet näyttävät erityisen hysteerisiltä.

Ja taas, Anneli istuu helvetissä, eli siwan kassalla. "39,90 markkaa" maksaa. Anneli unohtaa, että euroaikaa eletään. Öykkäri ostaa sikspäkin. Anneli tekohymyilee. Kestää ja jaksaa. Tämä on vain yksi päivä taas. Sinistä ripsiväriä ja luja luonne. Anneli jaksaa.

Siwan ilta on hiljainen. Anneli miettii jo etukäteen, miten ihan pian saa taas sihauttaa. Anneli muistelee öykkäriasiakasta sikspäkkineen. "Kohta minäkin saan", ja Annelin kasvoille nousee vieno hymy.

Illalla on Pörrö ja pullo. Paras kaveri ja toiseksi paras. Anneli päihtyy Pörrö seuranaan.

Anneli sammuu sohvalle ja näkee painajaista. Painajaisessa Anttilan simpsakka myyjätyttö kertoo, että Lumenen sininen rispiväri on lopetettu. Anneli säpsähtää hereille kauhistuneena. Onneksi unta vain!

Anneli näkee joskus myös hyvää unta

Hyvässä unessa Anneli muistaa rantapäivän ja rauhan. Kassavapaan lomapäivän.  

Kuva: Iltalehti.fi