16 tammikuuta 2022

Kampaajalla

 Tositarina

 

 



Inhoan parturissa käyntiä. Ei koskaan oikein tiedä lopputuloksesta tai siitä, millainen henkilö saksia heiluttaa. En kuulu niihin onnekkaisiin, jotka hehkuttavat, että ”Minulla on luottokampaaja, joka tietää mitä tahdon!”. Ei, minun kampaajani ovat kaikki olleet kuuroja eivätkä ole ymmärtäneet mitä tahdon. Ei edes kuvasta näyttämällä?


Kerran olin aika rajulla päällä. Kyllästytti oma kuontalo. Sanoin kampaajatädille, että ehdota! Harkitsen vapaiden käsien antamista. Ymmärrän toki, että kampaaja haluaa toteuttaa itseään, luova kun on. Mutta silti. Sain ehdotuksen, että jos laitetaan sellaisia jännittäviä kaljuja raitoja ja sitten hiukset värjättäisiin kirkkaalla oranssilla. Kampaaja näyttää innostuneena kuvaa Pinni-lehdestä. Miehen pää näyttää kuvassa järkyttävältä. Oranssi on inhokkivärini ja en innostunu ajatuksesta, että tukkani on ajeltu kaljuksi sieltä täältä. Kampaaja näyttää lannistuneelta, kun sanon, että liian radikaali ratkaisu.


Kampaaja näyttää lehdestä mitä kummallisempia kampauksia. On kuulemma nyt niin muotia! Ja minä mietin, että eihän normaali ihminen tuollaisen tukan kanssa kehtaa käydä edes lähikaupassa. Päädymme siis tylsään ratkaisuun. Vähän lyhennetään ja pysytään siveässä tukkatyylissä. Täti leikkaa kiltisti, mutta peilin kautta huomaan, että suupielet ovat alaspäin kääntyneet ja vähän se myös huokailee.


Ärsyttää myös sellaiset kampaajat jotka eivät kuuntele. Kerran mun tukkaani pestiin hopeashampoolla (jota en edes pyytänyt) ja kampaaja kysyy, että hierotaanko samalla hiuspohja? Vastaan, että ei tarvitse. Ja saan liian pitkään kestävän hiuspohjan hieronnan, sekä ahdistuskohtauksen.


Pelokas kampaaja on myös hankala kokemus. Juuri sellainen, joka puhisee niskasi takana ja voivottelee. Että mitenkäs tässä nyt käy? Anna mennä vaan, pitää sanoa ja toinen on että, uskaltaakohan nyt tässä. Sellainen on raskasta.


Pälpättävä kampaaja on pahinta mitä voi olla. Kun se kyselee aivan kaiken syntymäajasta lähtien ja että onkos iskä ja äiti jo päässyt toista ja että minkä kokoiset varpaankynnet sulla. Välillä kampaaja nauraa niin lujaa, että korvaan koskee. Ja sen jälkeen pakkokuunnellutetaan kampaajan oma elämäntarina. Tällaisen kokemuksen jälkeen ihminen on henkisesti hajalla. Ja kampaajafobia on taattu.


Eksäni kävi kerran kampaajalla. Eksäni on hankala ihminen ja teki senkin selväksi kampaajaihmiselle. Sattuipa vielä näin, että päädyimme eräisiin bileisiin, missä oli mukana tämä kampaaja. Kampaaja kertoi vihaavansa työtä, ja että eksäni oli niin hankala asiakas, että se oli viimeinen niitti. Erittäin juopunut kampaaja kertoi, että otti lopputilin eksäni kuontalon leikkaamisen jälkeen ja päätti, ettei enää tee kampaajan töitä. Semmosta se on.


Pahin painajainen tietysti on kampaaja, joka ei osaa ammattiansa. Se ahdistaa, kun ymmärtää penkkiin istuessaan, että tämä ei vaikuta hyvältä. Jos on kädessä kuva ja sanot ääneen sen yksinkertaisen lauseen ”LEIKKAA TÄLLAINEN MALLI”. Ja sitten kampaaja pöyhöttää tukkaa ja kampailee sitä ja näyttää hämmentyneeltä. Alkaa se ”Eli siis, haluaksä että….” Tässä vaiheessa jo tietää, että tulos ei ole se mitä haluat. Mitä ihmettä? On kuva näytetty ja ammattiosaaja on aivan pihalla. Se on masentavaa.


Vanhemmat tätikampaajat ovat oma genrensä. Muistan kun pikkupoikana kävin leikkauttamassa hiukseni. Vanha kampaajatäti ei varsinkaan tunnu osaavan kuunnella asiakasta. Leikkauksen lopussa täti kysyi, että laitetaanko sellaista hiustuoksua? Vastasin, että ei kiitos. Tulee pää kipeäksi. Täti suihkuttaa reippaasti voimakasta tuoksua hiuksiini ja tokaisee topakasta ”Laitetaan vaan, tytöt kuule tykkää!”.


Ja sitten tämä. Leikkauksen jälkeen kysytään usein ”Muotoillaanko?”. Johon vastaan aina hymyillen, että ei ole tarvis. Kerron, että menen kuitenkin suihkuun, kun niskaa tuppaa aina kutittamaan. Saan lähes aina vastauksen ”Mä ihan pikkasen silti laitan, niin näyttää nätiltä”.  Ja niin se laittaa hiusvahaa (mitä inhoan) ja niitä suortuvia nypitään ja taitellaan puoli tuntia. Sitten paljon lakkaa. Ja minä huokailen.


Leikkaa pari senttiä on kampaajan korvaan 10 sentin pätkäisy. Älä ohenna ollenkaan on yhtäkuin ”Mä ihan vähän kuule tuosta ohennan”. Mikä siinä kampaajalla käynnissä on niin vaikeaa?

 

Kuva: Wordpress.com



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palaa!