Lomalla Rooroksella

Fiktiivitarina.

 

 

 

 

 

 

 

Nyt! Nyt se on se aika, eläkepäivien. Simo ja Reija iloitsevat asiasta Apollomatkojen sivuilla. Ei enää työtä ja vaatimuksia. On aika lähteä lomalle!

Reija painaa hykerrellen nappulaa tietokoneella ja Simokin riemastuu. On varattu nyt matka Rhodokselle! Simo ja Reija ei saa unta. Äkkilähtö hieman ahdistaa, kun ei ole koskaan missään käynyt. Paitsi silloin kerran Rovaniemellä sukuloimassa. Simo sanoo Reijalle yön pimeydessä, miten jännittää matkustaa niin kauas Suomesta. Reija yhtyy negatiiviseen mielenmaailmaan. Reija vaikeroi peittonsa alta ”Jos jotain sattuu!”.

Kreikan saari on kuuma. Mittarissa pohottaa +30 astetta. Reija ja Simo  läähättävät ja hikoilevat. Kumpikaan ei mitään sano, mutta mielessään kiroavat sitä hetkeä, kun sitä nappulaa painettiin koneella. On ikävä Suomeen jo nyt! Liian kuuma ja  kreikan kieli kuulostaa kummalliselta. 

Simoa ärsyttää. Hotellin tumma ja tulinen kreikkalaismies on saanut Reijan nauramaan liian monta kertaa. Se ärsyttää. Ärsyttää paljon. Mutta Simo ei voi mitään. Simo on kalpea ja riisitautinen verrattuna kreikkalaiseen hurjaan adonikseen, joka siis saa Reijan nauramaan liian monta kertaa. Sitä Simo vihaa samalla, kun palaa vesikelloille Rhododoksen aivan liian korkean UV-indeksin alla. 

Reija nauraa paljon illalla hotellihuoneessa. Reija tietää sanoa ääneen, että miten ihania ovat kreikkalaiset miehet. ”Ihania nää rooroksen miehet, on niin tummia ja mukavia. Simo, ottasit opiksesi!”. 

Simo on palanut. Simon sielu on palanut tänään kilpaa oman nahkansa kanssa. Itsetuntokin on paahtunut mielestä pois. Se on se kuuma aurinko joka paahtaa kaiken pois. Ja ne Reijan sanat. Simo huono, kreikkalainen mies mahtava.

Reijalla on kevyt hellemekko päällä. Sellainen keltainen, jossa on rumia ruusun kuvia. Mutta Reija tykkää. Siellä mukavasti vilvoittava iltatuuli lepattaa mekon alla. Reija on laittanut vähän tummempaa meikkivoidetta, päivettynyt kun on. Ripsiin maskaraa ja vähän kultaista sävyä luomiin. Reija luki naisten lehdestä, että kulta on IN päivettyneellä iholla. Ei Reija nyt enää eläkepäivillä Simon takia jaksaisi. Mutta ne kreikkalaiset miehet. Jestas! Reija tahtoo olla hehkuva lady kreikkalaisen miehen silmien edessä. Kookosöljy saa Reijan maitokahvin väriset kintut viettelevän näköiseksi.

Simoa ärsyttää taas. Simo tietää, miksi Reija on itsensä niin nätiksi laittanut. Simoa vituttaa jokainen vastaantuleva tumma kreikkalainen mies-veijari. Ei ole enää itsetuntoa ei! Ravintolassa tilataan viiniä ja ruoka. Reija kikattaa tummalle tarjoilijalle, joka voisi olla mallimies. Simokin ymmärtää sen. Ja kaivelee itsetuntonsa rippeitä. On vahva kontrasti siinä. Pullamahainen, ohut raajainen, rakkulainen, punaiseksi palanut, puolikalju Simo ja sitten mahtava tummanruskea Anton, jolla on kiinteä vartalo. Anton, jolla hauis pullistelee kun tarjoilee pöytään souvlakin. Niin. Simo tietää ja ymmärtää alistua kohtaloonsa. Simo ja Anton eivät ole aivan samalla viivalla.

Viikon loma Rhodoksella on karmea. Simon mielestä. Reija nauttii. Reija höpsii palaneelle ja kutiavalle Simolle, miten ihanaa on kietoutua höyhenen keveisiin huntuihin parvekkeella. ”Tullaan ensi vuonna uudestaan!”, Reija huutaa. Simo kauhistuu. Simoa kutittaa ja vituttaa. Hotellin  vieressä on minimarketti.

Simo tepsuttaa marketissa sandaaleissaan. On pakko saada vähän jotain oloa helpottavaa. Simo ostaa tuttua ja turvallista budweiseriä 6-päkin. Ja taas. Kassalla on tumma kreikkalainen mies. Simoa ärsyttää jälleen. Miksi ne on tuollaisia? Rintalihakset kiiltää, ja ovat nätin värisiä. Simo on tulenpunainen ja rakkuloilla. 

”Bara kala!”, sanoo myyjä. Kreikkalainen mies hymyilee. Valkoiset hampaat ovat luonnottoman valkoiset, vasten ruskeaa ihoa. Simolla on tietysti keltaiset hampaat.

”No mitä saatanaa!”, Simo hermostuu. Suomalaisen miehen hermo on venynyt liian pitkälle nyt. Mahtava adonismyyjä hämmentyy ja sanoo Simolle: ”Shatana? You want aloe vera gel? You very burn. Dangerous!”.

Simoa masentaa. Marketin pihassa Simolla on kassissa kaljaa, mutta ei aloe veraa. Rhodoksen tuuli pyyhältää Simon kaljuuntuvan päälaen yli. Muutama, irtoamaisillaan oleva tukanriekale hulmahtaa. Yksi lähtee jopa irti. 

Simo nauttii olutta. Olut on nyt hyvä. Se rauhoittaa Simon tuhoutunutta mieltä. Reija Mainitsee parvekkeella istuvalle Simolle, että kannattaisi vähän aloeta laittaa, kun iho on noin punainen. Ja että varovainen sen auringon kanssa pitäisi olla. "Niinpä niin", Simo vastaa Reijalle, samalla kun olkapään rakulla poksahtaa.

Simo nauttii kuudetta olutta. Kertoo Reijalle, että ei nyt jaksa seuraksi lähteä. Reija harmistuu, mutta pyyhältää nopeasti hotellin alakertaan. Simo katselee parvekkeelta, miten TAAS raivostuttavan komea kreikkalainen mies tarjoaa (liian nauravaiselle) Reijalle päihdyttävän drinkin. Simo vihaa Rhodosta. Simo vihaa Kreikkaa, Reijaa, ja näitä itsetunnon murskaavia kreikkalaismiehiä. Päihtynyt Simo haaveilee haulikosta, jolla voisi parvekkeelta napsaista luodin Reijaa naurattavan kreikkalaisen  päähän.

Lentokentällä Reija valittaa. Reija valittaa miten loma meni niin nopeasti ohi. Reija myös huolestuu siitä, että jos ihana päivetys nyt liian nopeasti katoaa. Täytyy muistaa käyttää kosteusvoidetta, niin Reija miettii. Simo on punainen. Kuoriutuva. Ja erittäin vittuuntunut. Simo on silti innoissaan. Pääsee takaisin Suomeen! Lentokoneessa Simo miettii. Että, enää koskaan ei. Ei koskaan enää paineta sitä nappia. Ei enää koskaan minnekkään. Toki Rovaniemellä voi käydä. Rovaniemi on turvallinen. Rovaniemellä ei itsetunto hajoa. Ei pala, eikä tule tarvetta aloe-geelille!

 

 

Kuva: Dailymail.co.uk