16 tammikuuta 2022

Särkynyt sydän

 Pohdiskelua.

 

 


 

 

Mulla on särkynyt sydän. Sillä on sydän kohdillaan. Tuntuu sydämessä asti. Sydän pakahtuu onnesta. Mitä näitä sanontoja nyt on.

Kirjoituksen aihe on vähän höhlä, mutta kirjoitanpa silti. Ihmiset aina puhuvat sydämestään, kun kokevat suuria tunteita. Suuri onni ja se pakahtuu. Suuri suru ja se on rikki. Yhdessä biisissä laulettiin elämästä ja todettiin, että ”Mun sydän on erityisen hyvä paikka aloittaa (tunteminen)” Ajattelin taas jälleen liikaa.

Mistäköhän koko ajatus on lähtenyt, että sydän on se joka tuntee ja riutuu. Jos haluaa kertoa jollekin, että on sydämessä, niin laitetaan punainen sydän. Tai kerrotaan, että ”Olet mun sydämessä”. Mun sydän sykkii vain sulle, on klassikko. 

Tiede-Ihminen tässä päivää! Sydän on elin, joka ei tunne. Se on elin, joka pumppaa verta ja laittaa meidän verisuonet toimimaan. Ei se mitään tunne, ei varsinkaan sydänsuruja. Ei meidän sydän halkea rakkaudesta. Siellä se vain pumppailee ja viis veisaa, kuinka kuuma mies/nainen meidän eteen astuu. Sydän ei huomaa, kun parisuhde loppuu ja elämä on murskana. Ei, sydän ei ole silloin murskana. Eikä sydän arpeudu surujen ja tuskan jälkeen. 

Ne on meidän aivot, missä se tarinoiden sydän on. Kun rakastuu, niin sydämessä ei tapahdu yhtään mitään. Voi se vähän kovemmin pamppailla, mutta se hokkuspokkus tapahtuu korvien välissä. Aivot saavat dopamiiniryöpyn. Usein vähän liiallisenkin. Se laittaa meidät sekaisin ja sen ”sydämen pakahtumaan”. 

Sydämetön ihminen. Eips. Silläkin ihmisellä sykkii sydän rinnassa, muuten se ei olisi elossa, meitä kiusaamassa. Sydämettömällä ihmisellä on ”päässä vikaa” eli taas puhutaan aivoista. Tunnen eräänkin tapauksen. 

Sydämellinen ihminen. On yhtäkuin suurisydäminen. Ei ole ihan näin. Olen käsittänyt, että ihmisten sydämet ovat kutakuinkin standardikokoisia. Sydämelliset ihmiset ovat siis oikeastaan tyyppejä, jotka tuntevat paljon empatiaa ja välittämistä. Kuulun tähän kategoriaan.

Minulla ei ole suuri sydän, mutta yliaktiiviset aivot. Lääkäri kerran kertoi minulle, röntgenkuvia katsottuaan: "Sulla on tippamainen ja pieni sydän". Hetken mietin ja ajattelin, että mullahan on kyllä aika suuri sydän. Sinne mahtuu monta ystävää, eläintä ja sinne pääsee joskus tuntematonkin, jos oikein sykähdyttävän elämäntarinan kertoo. Mutta todellisuudessa minun tippamaiseen ja pieneen sydämeen ei pääse kukaan. Ei edes puolisoni. Mutta mun korvasienen näköiseen pääelimeen pääsee yksi jos toinenkin. 

Olen luonnostellut joulukorttia, johon laitoin kaksi sydäntä. Nyt aloin miettimään, että jos laittaisinkin korttiin aivokuvia? Ehkä en, se olisi kummallista. 


Kuva: sayingimages.com

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palaa!