Euroviisuhumua

Pohdiskelua.

 

 

 

 On julkaistu Suomen euroviisuehdokkaat. Nyt se vouhotus taas alkaa. Iltapäivälehtien keskustelupalstoilla on se vanha sama, tyly tuomio. Kaikki on paskaa ja Suomen ei pitäisi edes osallistua tällä musiikkiannilla koko kisaan. Moni valittaa tuntevansa myötähäpeää. Tarjolla on The Rasmusta ja Tommi Läntistä. Ja muutamia muita tuikituntemattomia artisteja. Myönnän hieman hekottavani ääneen eräälle kommentille Läntisen Tommista: "Miespuolinen Aira Samulin!"

Ja sitten lopulta se Suomen edustaja valitaan. Ja kappas. Ääni muuttuu kellossa. Tällä tulee voitto! Tämä sama skenaario tapahtuu joka ikinen vuosi. Suomi voittaa, siitä ollaan varmoja. Paitsi artisti itse. 

Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu olla vähän häpeilevä ja anteeksipyytelevä. Aivan ruokotonta olisi sanoa ääneen "Me lähdetään voittamaan". Ei. Suomalainen sanoo mieluummin: "Noh, katsotaan nyt. Tehdään paras, mutta ei oteta mitään paineita". Mitä suotta sitä häntää ottamaan pois koipien välistä.

Sitten me jännitetään sohvalla töllön edessä, kun tulee Suomen vuoro esiintyä. Porukka suorastaan halvaantuu. "Toivottavasti se ei mokaa, aivan ahdistaa!". 

Pisteitä ei tule. Naapurimaiden muutamia säälipisteitä ei lasketa edes pisteiksi. Jumbosija on tavallaan tuttu ja turvallinen. Viisufaneille tämä on suuri pettymys ja tavallisille tallaajille ihan perusjuttu.

Seuraavana päivänä iltapäivälehtien otsikot huutavat: "Mikä Suomella meni pieleen???".

(Suomella oli vaan taas paska biisi. Se meni pieleen. )

Mikään ei ole viihdyttävämpää, kuin taas lueskella ihmisten kommentteja uutiseen liittyen. Siellä tiedetään ja ei tiedetä mikä meni lopulta vikaan. 

"Liian jäykkä esiintyminen. Liian läski/laiha. Liian näkymätön. Se ei tanssinut/tanssi liikaa. Ei ollut pyrotekniikkaa/sitä oli liikaa. Lausui huonosti englantia/ ei olisi pitänyt suomeksi laulaa. Serbiakin voitti kerran omalla kielellään. Niin mutta suomi kuulostaa rumemmalta, kuin serbian kieli"

Kyllä me muut tiedetään kertoa, mikä meni taas tällä kertaa vikaan. Ja muistetaan kaiholla, miten silloin kerran Lordi voitti. 

Kun Suomi oli isäntämaa, meitä edusti Hanna Pakarinen. Hannan piti tehdä kunnon show ja etukäteen mietittiin, että tuleeko Hanna trukilla lavalle? .Jotain jännää meille luvattiin! Kyllä Suomi nyt näyttää!  Lopulta Hannan show oli vaivaannuttavan tylsä. Hanna seisoi paikallaan ja C-osassa käveli pienen pyörähdyksen. Jälkeenpäin kerrottiin, että Hannan piti kohahduttaa yleisö itkukohtauksella. Se ei kuulemma sitten onnistut jännityksen vuoksi. Tuli huono sijoitus taas. Ei taidettu edes päästä Ruotsin edelle, mikä on meille suomalaisille jo sinänsä voitto. "Sentään sijoituttiin korkeammalla kuin Ruotsi!"

Darude oli kova juttu, nyt voitto varmasti tulee. Ja ei tullut. Daruden biisisissä Sebastian Rejman lausui englantia huonosti (Tämä oli suomalaisten mielestä ykkös-syy huonoon sijoitukseen. Vai oliko biisi sittenkin huono?) 

Pertti Kurikan nimipäivät oli jotain ennenkuulumatonta. Ja aivan kamalaa. Ihmekkään kun ei pisteitä tullut. Järjetöntä rähinää, osaan kuvitella miltä tämä esitys kuulosti vaikkapa italialaisten korviin. Vammaiskortti ei siis toiminut. Ihan sama, vaikka bändi koostuisi  kaulattomista kirahveista, ei pärjää, jos biisi on paska.

Laura Voutilainen päätti viime hetkillä vaihtaa seksikkään esiintymisasunsa peittävämpään, ja pätkäistä tukkansa. Brittilehdistö oli armoton. "Suomen edustaja on aggressiivinen lesbo". Auts!

CatCat oli taas kerran meidän usko voittoon silloin joskus ysärillä. Virpi ja Katja olivat pukeutuneet uimapukuun, jonka päälle olivat pukeneet trenssitakit. Häh? Kuka heidät stailasi? Ei tullut voittoa.

Kuka muistaa Nina Åströmin? Niin, en minäkään häntä muista. Åström lauloi väsyttävän tylsän biisin, jossa hän mainitsi euroopan kaupunkeja iloisesti rallatellen. Säälittävää. Biisi oli täydellisen paska ja lyriikoilla haettiin perseennuolemis-pisteitä. Taisi tulla -silloinkin- jumbosija. Meillä oli silloin vaihtoehtona myös Nightwish, mutta Turha-Nina valittiin. Sääli!

Kojon Nuku pommiin on legenda. 0 pistettä. Kuulemma biisin lyriikka oli tulkittu euroopassa siten, että Suomi haluaa pommittaa muita maita. Ei hyvä. Vähän silti naurattaa, miten Suomi onnistuikaan mokaamaan näin hemmetin pahasti! Toisaalta Suomella on se "viisukirous".

Anneli Saaristo lauloi joskus suomeksi. Kertsissä laulettiin italiaksi "La Dolce Vita". Ihanan kansainvälistä. Anneli pärjäsi hyvin ottaen huomioon Suomen kurjan viisuhistorian. Anneli otti ja yllätti!

Muistatteko Edean? Edea oli Suomen edustaja vuonna -98. Tuli taas murska tuomio (sijoitus oli silti ihan ok 15/25). Ei ihme. Biisi oli nimeltään "Aava". Biisissä hoettiin muka-eteerisesti tätä yhtä ja samaa sanaa. Euroopan lehdistö huomio tämän ja haukut tuli. Edea yhtyeen vokalisti tiesi silti paremman syyn tappiolle. Vokalisti oli Marika Krook. Vokalistin nimi on  espanjaksi käännettynä "homo-roisto". Huono kaiku, siksi ei menestystä. Marika oli myös katkera voittajalle. Silloin viisut voitti Dana International, joka on transsukupuolinen nainen. Marika sivalsi lehdistössä voittajaa: "Ihan komea nainen". Marika, nielisit tappiosi kunniallisesti!

Marion Rungin "Tipi-tii" ja "Tom tom tom" olivat menestyksiä. Ei ihme. Suomeksi laulettiin, mutta kertosäkeet olivat aivan mahdottoman yksinkertaisia korvamatoja. 

Pernilla Karlsson edusti Suomea vuonna 2012. Kuka muistaa? Aivan. Ei siitä sen enempää sitten, kukaan ei häntä muista kuitenkaan.

 

PS. Vuonna 2006 saan puhelun siskoltani keskellä yötä euroviisuaattona.

"Katoiksä?"

"Joo katoin"

"Jumalauta, me voitettiin!"

"Niin me tehtiin"

"No ei mulla muuta, hyvää yötä"

Mitä sä veikkaat? Voittaako Suomi tänä vuonna? Kerro sun suosikki Suomen edustajaksi 😃

Kuva: Is.fi