Heitä pois arkihuoles, murheet ja stressi!

 

Fiktiivitarina

 

 

 

Mutta kuinka? Tässä suuri kysymys, joka jouluiseen voimalauseeseen.

Tiina napsuttelee ahdistuneena nettipankkiin pin-koodinsa. Tiina sulkee silmänsä ja päässä soi Anssi Kelan biisistä tuttu riimi "Luoja auta, selviä en". Siltä todellakin tuntuu, kun Tiina tuijottaa tilinsä saldoa. Rinnasta ihan ottaa. Joulu on Tiinan inhokkiaikaa. Palkka ei riitä muutenkaan mihinkään rahalla rietateluun, mutta lahjaostokset ovat joulukuussa ovat jokavuotinen  ahdistusksen paikka.

Auto on pakattu täyteen käärittyjä lahjoja. Takapenkillä ovat joulusta turhankin innostuneet kaksospojat ja yksi tyttö. Rakkaita ovat kaikki kolme, mutta yhtäkkiä Tiinaa järkyttää ajatus, että jos olisikin kuusi lasta, kolmen sijaan? Pitäisikö silloin ottaa järkyttävä pankkilaina joka ikinen joulukuu, että lahjaostokset onnistuisivat? Tiinasta tuntuu, että otsalle kihoaa hikikarpaloita.

Huoltoa vailla oleva Audi rähisee valtatiellä tummanharmaan taivaan ja ympäröivän pimeyden keskellä. Autohuolto piti siirtää hamaan tulevaisuuteen, koska joulu. Tiina tuumasi yhdessä ukkonsa Keijon kanssa, että itkeviä, joululahjattomia lapsia ei jaksaisi kuunnella aattona. On pakko toivoa, että Audi jaksaa elää vielä joulun yli. On pakko! Niin Keijo ja Tiina tuumasivat eräänä joulukuun myöhäisenä iltana, kun paketoivat lahjoja.

Audin vikavalo hehkuttaa jouluisen punaisena. Keijo kääntää rattia ja hieman rapsuttelee tuskaisena harvenevaa hiusrajaansa. Vieressä Tiina tuijottaa hypnotisoituneena vilkkuvaa vikavaloa. Hiljainen etupenkin aviopari eivät jaa ajatuksiaan ääneen. Pitihän ne arkihuolet pois heittää!

Hautausmaalle valmis oleva Audi kaartaa lumiseen pihaan. Perhe on saapunut Tiinan vanhempien luo joulunviettoon. Tästä Tiina ja Keijo kävivät jo marraskuun alussa läpi mökötysriidan. Se maailman vanhin syy; Tiina ei voi sietää anoppiaan ja Anopillakin on tunne oikeinkin sitten yhtenevä. Mökötysriita päättyi kompromissiin. Tiina uhraisi mielenterveytensä sitten ensi jouluna, kun aatto vietetään anoppilassa.

Orvokki ja Teppo ovat nimeltään Tiinan vanhemmat, jotka ottavat Audista ulos kömyävän perheen innoissaan vastaan.

Orvokki on juuri sellainen lastenlasten lellijä, ja hädin tuskin huomaakaan enää omaa tytärtään. Ovat niin kovin pieniä ja suloisia nuo takapenkillä matkustaneet hellanlestakset! Orvokin ylisuuret silmälasit eivät meinaa päässä pysyä, kun pitää niin pusutella ja lässyttää pikkuisille. Se vähän ärsyttää Keijoa, jonka suu vääntyy uskottavaan tekohymyyn. Vain Tiina tietää, että Keijon hymy on automatkalla ennalta harjoiteltu.

Teppo on mielestään aina niin hauska vitsiniekka ja sivaltaa huumorillaan jo eteisessä kenkiä riisuttaessa.

"Teidän Audi on pesua vailla. Ei maksa, kuin muutaman euron jos kävisitte sen pesettämässä. Siitä tulisi melkein uuden näköinen. Vaikka vanha kosla onkin"

Teppo ei ole Keijon ja mielestä kovinkaan hauska koskaan. Ei nytkään.

Tiinalla on sairas olo. Kenkiä pois ottaessaan Tiina miettii Tepon sanoja. "Ei maksa, kuin muutaman euron". Tiina muistelee pankkitilin saldoa ja hihittelee vahingossa hysteerisesti. Siihen saldo vielä riittäisikin, ehkä. Puolikuolleen Audin pesuun.

Orvokki on aivan erityisen kovasti jouluihminen. Keijo ja Tiina ahdistuvat, kun jouluiseen villapaitaan ahtautunut Orvokki ojentaa vieraille punaiset lakit. Tuntuu niin tyhmältä, josko vain pikkuväelle lakit laitettaisiin? Mutta ei. Orvokille joulu on tärkein juhla, mitä olla voi. Tästä Orvokki ei jousta.

Joulupöydän ääressä on kaikki tarjolla mitä voi olla. Siitä Orvokki on pitänyt huolen tänään. Teppo on jo naukkaillut mukavissa määrin terästettyä glögiä. Sen Teposta huomaa. Tonttulakki alkaa olla vähän miten sattuu. Valuu kaljua päälakea myöten ja silmätkin lupsuttavat. Teppo ei silti onneksi humaltuneena kovasti avaudu. Tykkää vaan möllötellä ja välillä tuumia ääneen; "Mukavata, kun on joulu taas".

Tiinan ja Keijon tonttulakit tuntuvat hieman liian pieniltä. Ne kiristävät ärsyttävästi päätä ja pieni helkkäävä tiukunen ottaa aavistuksen hermoon. Keijo sujauttaa välillä sormen hiostavan tonttulakin väliin ja hieroskelee päätänsä. Keijo miettii, että joulu on helvetti. Tiina helisee tonttulakki päässänsä kuusen alla, ja asettelee paketit. Tiukunen rämisee juurikin ihan siinä tärykalvon juuressa. Tiukunen muistuttaa Tiinaa kammottavan köyhästä pankkitilin saldosta.

Jouluhysteerisellä Orvokilla on inhottava ajatus. Laulakaamme yksi joululaulu tässä kuusen ympärillä, ennen kuin paketit avataan!

Orvokki vähän käsiä tapsuttaa yhteen ja Teppokin siinä naurahtaa ja silmiään lupsuttaa. Tiinaa ahdistaa valtavissa määrin ja Keijo miettii, miten paljon voi ihminen omaa elämäänsä vihata. Orvokki aivan valtavasti innostuu, että jos vielä yhden laulun laulaisi. Tämä on se vaihe, kun Keijon tonttulakki alkaa tuntumaan liian kireältä. On otettava terästettyä glögiä, kunnolla.

Lahjapaperit aukeavat. Ilmassa on lasten suunnatonta riemua. Myös Orvokki on riemuissaan. H-hetki tapahtuu. Tiina pureskelee stressaantuneena kynsiään sohvan nurkassa. Keittiössä Keijo kumoaa glögiä ja kuuntelee Tepon tylsiä juttuja. Tepon tylsät jutut ovat aina parempi, kuin rasittavan Orvokin liiallinen jouluahysteria.

Lahjat ovat vääränlaisia. Jopa ihan paskoja ja toinen sai sitä paitsi paremman, kuin minä. Näin tietävät jouluinen pikkuväki kertoa vanhemmilleen itkupotkuraivareiden säestämänä. Tiina on syönyt jo kyntensä ja havahtuu siihen, kun puraisee jo ihoon. Joulustressi on päässyt täyttymykseen!

Rahahuolet. Pettymys. Stressi. Liian kireät tonttulakit. Välkkyvät jouluvalot. Huutoitkevät lapset. Tonttukuvioitu joulupaperi. Humaltunut Teppo ja Keijo. Liian innokas, jouluinen Orvokki. Sormensa järsivä Tiina. Siitä on joulu tehty!

Joulupäivänä, ehkä viimeisen kerran käynnistyvä Audi, mouruaa pihassa. Vikavalo muistuttaa heti alkuunsa tulevista rahavaikeuksista. On siis aika arkihuolien ja murheiden taas!

Harmaa valtatie käy kotia kohden. Bensa ja hermot lopussa. Sellainen pieni, kireän tonttulakin jättämä punainen vanne ympäri pään, Tiina ja Keijo jälkikasvuaan kotiin vievät.

Audissa alkaa soimaan joululaulu radiosta, jota Keijo ei enää jaksa. Tulee liikaa mieleen Orvokki ja jouluinen villapaita. Suomipop on hyvä valinta. Suomipopilla Kelan Anssi lauleskee. "Luoja auta, selviä en". Sitä Keijo hyräilee, samalla kun Tiina alkaa hihitellen järsiä loppuunkaluttuja sormiaan. 

Kuva: Ess.fi