Pohdiskelua.
Jos jossain on ajattelemisen aihetta, niin elämässä. Siis ihan siinä itsessään. Elämiä on niin monenlaisia. Onnellisia, surullisia ja kaikkea siltä väliltä. Elämä on ihmeellinen asia. Elämä on hämmentävä. On niitä, jotka vain elävät elämänsä, sen enempää sitä pohtimatta. Ja on niitä, jotka jaksavat elämää pohtia. Jokaista elettyä hetkeä, ja tulevia tapahtumia. Mikä on elämisen tarkoitus. Onko sitä?
Syntymisen jälkeen ihminen tarkkailee maailmaa. On paljon kaikkea. Värejä, ääniä ja tuntemuksia. Se on jännittävää. Se on erikoista. Standardimallin mukaan mentäessä, kouluttaudumme ja menemme töihin. Alamme ansaita rahaa. Meistä ihmisistä tulee kovin herkästi rahan perässä juoksijoita. Rahalla pärjää ja sillä ostetaan asioita, jotka tyydyttävät meidät. Rahalla voit ostaa itsellesi sen, mitä haluat. Katon pääsi päälle, ihanan suklaalevyn tai jopa toisen ihmisen. Kaikella on hintalappunsa, paitsi ehkä rakkaudella? Pyöreä metallinen esine tai rapiseva paperilappunen. Haluamme sitä usein enemmän, kuin mitään. Miten erikoista.
Skenaario, missä rahaa ei olisi. Osaatko kuvitella? Saisit kaiken, mitä haluat. Ilman rahaa. Ei tarvetta raataa niska limassa. Voisi vain olla. Olla mielekkäiden tavaroiden ympäröimänä. Jääkaappi täynnä ruokaa. Ei huolia siitä, miten selviää ensi kuussa. Täysin absurdi skenaario. Mitä me ihmiset sitten tekisimme? Mikä olisi tarkoitus olla olemassa, jos emme juoksisi rahan perässä? Mielenkiintoinen ajatus.
Tuntuu, että rahan perässä juokseminen on pakollinen funktio. Että elämässä olisi järkeä ja päämäärä. Tämä on tätä. Olemisen sietämätön tunne. Rikkaita ihmisiä kadehditaan ja köyhiä ihmisiä säälitään. Rikaskin voi olla onneton ja köyhä onnellinen. Rahan määrä on yhtä kuin status. Tämä tiedetään. Rahalla saat valtaa, rahattomuudella et mitään.
Miksi näin? Kuka keksi rahan aikoinaan? Kuka keksi, että sitä pitää olla ja että sen perässä pitäisi juosta?
Köyhä ihminen voi omistaa perheen, jossa on jumalaton määrä läsnä rakkautta. Ei tavaroita tai paksua lompakkoa, mutta jotain niin paljon suurempaa. Rikas ihminen voi olla täysin yksinäinen, setelinippujensa kanssa, kalliiden tavaroiden ympäröimänä. Mutta silti, ei oikein tavallaan omista mitään oikeasti tärkeää. Uusi merkkivaate ei lämmitä samallalailla, kuin rakkaan ihminen antama halaus. Rikas voi toki ostaa rahalla sen puuttuvan tunteen (halauksen ja illuusion rakkaudesta).
"Teemme uupumukseen asti työtä, josta emme pidä. Saadaksemme ostaa tavaroita, joilla emme tee mitään. Tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä", En muista kuka tämän fraasin on kirjoittanut, mutta se jäi mieleen.
Rahan perässä konttaaminen on uuvuttavaa ja vie huomion pois kaikesta muusta. Jotkut pääsevät irti edellä mainitusta hulluudesta, oravanpyörästä. Löytävät erilaisen näkökulman elämään, rauhallisen ja tyydyttävän.
Everybody knows it, it's a fact (kiss, kiss)", Lana Del Rey, National Anthem.
Tämän tekstin kirjoittamiseen inspiroi eräs kreikkalainen mummo, dokumentissa nähty. Mummo elelee pienessä kylässä, kasveja luonnosta keräten. Se on hänen ruoka. Ei rahaa tai kaupasta ostettuja elintarvikkeita. Ei uusia vaatteita tai hienoja tavaroita. Kreikkalainen mummo ei juokse rahan perässä, hänen elämänsä on omistettu jollekin muulle. Elämiselle vain. Kreikkalainen mummo kertoo olevansa tyytyväinen. Osaatko kuvitella? Niin. Et varmastikaan. Höperyyttäkö vai erilainen näkökulma elämään? Jokin oivallus? En tiedä vastausta, mutta se on niin perin pohjin ajatuksia herättävää. Saisinpa hieman tämän kreikkalaisen mummon näkökulmaa omaan elämääni.
Kuva: vg247.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa!