Tositarina.
Se on kamala tunne, kun tuntee
itsensä nolostuneeksi. Tulee sellainen kamala häpeän
tunne.
Kerran kaupan pihassa naispuolinen henkilö moikkaa mua iloisesti. ”Moikka!”. Naisella aivan pullistuu silmät päästä ja on riemuissaan.
On kuulemma kiva nähdä. Nainen kertoo mulle kuulumisiaan, ja minä kuuntelen. Sitten se kysyy, mitä mulle kuuluu? Ja minähän kerron tiivistetysti mitä on viime aikoina elämä tuonut tullessaan. Sitten sanon, että nyt pitää sinne kauppaan, kun on kiire. Kaveri on tulossa kylään, että ei tässä nyt enempiä jouda höpisemään. Se on valhe. Ei ole tulossa kaveria kylään.
Kaupassa alkaa hikoiluttaa. Olipa kamala tilanne! Täysin absurdi tapahtuma. Kaupan hyllyjen välissä mietin pääni puhki, että kukahan se nainen oli? En muistanut nimeä, saatika mitään yhteistä muistoa tämän naikkosen seurassa! Tätä kirjoittaessa en vieläkään muista hänen nimeään. Noh, mutta hän sentään ilahtui, kun sai vaihtaa kuulumisia.
Kerran pyöräilin kaupungilla ystävän kanssa. Ystävä pyöräili ihan siinä mun perässä. Selitin suu vaahdossa jotain hauskaa juttua ja nauroin ihan vedet silmissä. Ihmettelin, kun vastakaikua mun hauskaan juttuun ei kuulunut. Tiuskaisin jotain, että ”Mikset vastaa???”. Ystävä on siellä jossain erittäin kaukana. Siltä oli lähtenyt ketjut irti pyörästä ja rassasi fillariaan kuntoon. Olipa noloa. Olen itsekseni siis höpissyt ja nauranut. Selittää paljon, miksi vastaan tulleet ihmiset tuijottivat niin pitkään. Juuri sillä katseella, että ”Mikähän tuotakin oikein vaivaa”.
Liian monta kertaa on tapahtunut myös seuraava näytelmä. Ollaan puolison kanssa ostoksilla ruokakaupassa. Ajatuksissaan kun on, ei ehkä havaitse, että se toinen osapuoli on lähtenyt omille teilleen. Aistii vain vieressä seisovan hahmon. ”Tekisköhän tänään jauhelihakeittoa? Toisaalta syötiin eilenkin jauhelihaa. Vähän ällöttää, jos taas söisi. Onpa vaikeaa keksiä ruoka. Onko sulla ajatusta, mitä söis?”. Vastausta ei kuulu, mutta vieressä seisovaan hahmoon päin kääntyessä nolottaa aika paljon. Siinä tuijottaa joku ihan muu ihminen, hieman hämillään. Ja sillä on just se katse, että ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Kamalia tilanteita nämä.
Karaokeen ei kannata mennä jos on nauttinut liikaa alkoholia. Syitä on monia. Voi laulaa ihan väärin ja nolata itsensä. Mutta vielä nolompaa saattaa olla, jos laulun alkaessa iskee hikka! Siinä ei auta mikään. Muuta kun hyväksyä fakta, että nyt minä nolaan itseni suuren yleisön edessä. Pahinta on, jos on valinnut karaokebiisiksi herkän kappaleen. Näinkin on käynyt.
Kaija Koon Kylmä ilman sua on kaunis ja niin herkkä kappale. Mutta jos sen laulaa läpi hikkailen ja pari nauruhepulia saaden, tulos ei ole herkkä eikä liioin kaunis. Tulos on nolo. Baarin asiakkaat nauravat itsensä tärviölle, samalla kun minä yritän parhaani. Saan silti (sääli)-taputukset. Lopuksi lausahdan mikkiin ”Kiitos ja anteeksi”. Nolotti aivan kamalasti.
Lomareissuilla tulee usein nautittua alkoholia. Vähän liiaksikin ja se tarkoittaa sitä, että altistuu helposti noloihin tlanteisiin.
Kerran Kreetalla alkuillasta hoipertelen hotellin allas-alueella shortseissani. En ole varsinaisesti kovin humaltunut, mutta vähäkin määrä häiritsee tarkkaavaisuutta. Farkkushortsit ovat olleet vähän hankalat muutenkin koko loman ajan. Vyössä on liian vähän reikiä, ja shortsit ovat liian löysät. Kyseisenä iltana olen pukenut päälleni myös harmillisen ”lörpät” alkkarit. Ja niinhän siinä käy, että ihmisten edessä farkkushortsit ja alkkarit valahtavat nilkkoihini. Tilannetta ei pelasta mikään. Kreetan juuri laskenut aurinko antaa vähän armoa. Mutta kaikki kriittiset paikat näkyvät. Kamalaa.
Seuraavana aamuna ruotsalainen turisti saa nauruhepulin mut nähdessään ja sanoo ”You have such nice butt!” Kyllä nolottaa. Tekee mieli eristäytyä loppuloman ajaksi hotellihuoneeseen.
Ja kuten mainitsin, lomalla on kiva nauttia alkoa. Tämäkin nolo juttu sijoittuu Kreikkaan.
Illasta ei ole juurikaan muistikuvia. Syytän tästä Kreikan hävyttömän halpaa (puoli-ilmaista) ja aivan liian hyvänmakuista valkoviiniä. Hotellin ravintolassa kuluu aivan liian monta lasillista hykerryttävän hyvää chardonnayta. Viini tekee tehtävänsä ja pyyhkii mielestäni koko illan muistikuvat. Olen nolannut itseni, mutta sen saan tietää vasta loman viimeisenä päivänä!
Matkalaukut ovat aulassa, siinä sitten odotellaan bussia. Tumma, komeahko kreikkalainen hotellin työntekijä lähestyy ja hymyilee. Hymyilen takaisin. Sitten kreikkalainen alkaa tirskahdellen kysymään, että oliko kiva loma? Vastaan, että kyllä oli. Sitten tapahtuu kamala hetki.
Kreikkalainen selittää tirskahdellen: ” Oh my god, you were so drunk that one day! You were like totally waisted and you asked three times where is the toilet”
Kreikkalainen nauraa katketakseen. Mulla tulee punainen naama ja nolostun aivan valtavasti. Tekonauran ja sanon englanniksi, että no mulle ei oikein sovi viini. Kreikkalainen poistuu naureskellen. Puoliso ei osaa englantia juurikaan ”No ja yes” sanoja enempää ja kysyy, että mikä kumma keskustelu tuo oli? Miksi kreikkalaisella oli niin hauskaa? Kerron puolisolle. Että eipä siinä sen kummosempaa, kuin että olen ollut nolo.
Yksi vielä tähän…
Asun kahdeksannessa kerroksessa. Hissi on tilattu. Hissi lähtee alas ja kuudennessa kerroksessa päätän pieraista. Se on turvallista, kun on yksin hississä. Pieru on vapauttava ja samalla virhe. Hissi pysähtyy yllättäin neljännessä kerroksessa. Voi vittu, mä ajattelen. Nolottaa jo etukäteen. Ja tajuan puolessa sekunnissa, että tästä tilanteesta ei pääse pois. Hissiin astuu naapurin nainen ja me jatkamme matkaa alas. Hissimatka tuntuu kestävän tunnin. Hississä haisee paska. Nolottaa ihan hirveästi. Eikä minulla raukkaparalla ole edes kantamuksena roskapussia, jota voisi hajua syyttää.
Kerran kaupan pihassa naispuolinen henkilö moikkaa mua iloisesti. ”Moikka!”. Naisella aivan pullistuu silmät päästä ja on riemuissaan.
On kuulemma kiva nähdä. Nainen kertoo mulle kuulumisiaan, ja minä kuuntelen. Sitten se kysyy, mitä mulle kuuluu? Ja minähän kerron tiivistetysti mitä on viime aikoina elämä tuonut tullessaan. Sitten sanon, että nyt pitää sinne kauppaan, kun on kiire. Kaveri on tulossa kylään, että ei tässä nyt enempiä jouda höpisemään. Se on valhe. Ei ole tulossa kaveria kylään.
Kaupassa alkaa hikoiluttaa. Olipa kamala tilanne! Täysin absurdi tapahtuma. Kaupan hyllyjen välissä mietin pääni puhki, että kukahan se nainen oli? En muistanut nimeä, saatika mitään yhteistä muistoa tämän naikkosen seurassa! Tätä kirjoittaessa en vieläkään muista hänen nimeään. Noh, mutta hän sentään ilahtui, kun sai vaihtaa kuulumisia.
Kerran pyöräilin kaupungilla ystävän kanssa. Ystävä pyöräili ihan siinä mun perässä. Selitin suu vaahdossa jotain hauskaa juttua ja nauroin ihan vedet silmissä. Ihmettelin, kun vastakaikua mun hauskaan juttuun ei kuulunut. Tiuskaisin jotain, että ”Mikset vastaa???”. Ystävä on siellä jossain erittäin kaukana. Siltä oli lähtenyt ketjut irti pyörästä ja rassasi fillariaan kuntoon. Olipa noloa. Olen itsekseni siis höpissyt ja nauranut. Selittää paljon, miksi vastaan tulleet ihmiset tuijottivat niin pitkään. Juuri sillä katseella, että ”Mikähän tuotakin oikein vaivaa”.
Liian monta kertaa on tapahtunut myös seuraava näytelmä. Ollaan puolison kanssa ostoksilla ruokakaupassa. Ajatuksissaan kun on, ei ehkä havaitse, että se toinen osapuoli on lähtenyt omille teilleen. Aistii vain vieressä seisovan hahmon. ”Tekisköhän tänään jauhelihakeittoa? Toisaalta syötiin eilenkin jauhelihaa. Vähän ällöttää, jos taas söisi. Onpa vaikeaa keksiä ruoka. Onko sulla ajatusta, mitä söis?”. Vastausta ei kuulu, mutta vieressä seisovaan hahmoon päin kääntyessä nolottaa aika paljon. Siinä tuijottaa joku ihan muu ihminen, hieman hämillään. Ja sillä on just se katse, että ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Kamalia tilanteita nämä.
Karaokeen ei kannata mennä jos on nauttinut liikaa alkoholia. Syitä on monia. Voi laulaa ihan väärin ja nolata itsensä. Mutta vielä nolompaa saattaa olla, jos laulun alkaessa iskee hikka! Siinä ei auta mikään. Muuta kun hyväksyä fakta, että nyt minä nolaan itseni suuren yleisön edessä. Pahinta on, jos on valinnut karaokebiisiksi herkän kappaleen. Näinkin on käynyt.
Kaija Koon Kylmä ilman sua on kaunis ja niin herkkä kappale. Mutta jos sen laulaa läpi hikkailen ja pari nauruhepulia saaden, tulos ei ole herkkä eikä liioin kaunis. Tulos on nolo. Baarin asiakkaat nauravat itsensä tärviölle, samalla kun minä yritän parhaani. Saan silti (sääli)-taputukset. Lopuksi lausahdan mikkiin ”Kiitos ja anteeksi”. Nolotti aivan kamalasti.
Lomareissuilla tulee usein nautittua alkoholia. Vähän liiaksikin ja se tarkoittaa sitä, että altistuu helposti noloihin tlanteisiin.
Kerran Kreetalla alkuillasta hoipertelen hotellin allas-alueella shortseissani. En ole varsinaisesti kovin humaltunut, mutta vähäkin määrä häiritsee tarkkaavaisuutta. Farkkushortsit ovat olleet vähän hankalat muutenkin koko loman ajan. Vyössä on liian vähän reikiä, ja shortsit ovat liian löysät. Kyseisenä iltana olen pukenut päälleni myös harmillisen ”lörpät” alkkarit. Ja niinhän siinä käy, että ihmisten edessä farkkushortsit ja alkkarit valahtavat nilkkoihini. Tilannetta ei pelasta mikään. Kreetan juuri laskenut aurinko antaa vähän armoa. Mutta kaikki kriittiset paikat näkyvät. Kamalaa.
Seuraavana aamuna ruotsalainen turisti saa nauruhepulin mut nähdessään ja sanoo ”You have such nice butt!” Kyllä nolottaa. Tekee mieli eristäytyä loppuloman ajaksi hotellihuoneeseen.
Ja kuten mainitsin, lomalla on kiva nauttia alkoa. Tämäkin nolo juttu sijoittuu Kreikkaan.
Illasta ei ole juurikaan muistikuvia. Syytän tästä Kreikan hävyttömän halpaa (puoli-ilmaista) ja aivan liian hyvänmakuista valkoviiniä. Hotellin ravintolassa kuluu aivan liian monta lasillista hykerryttävän hyvää chardonnayta. Viini tekee tehtävänsä ja pyyhkii mielestäni koko illan muistikuvat. Olen nolannut itseni, mutta sen saan tietää vasta loman viimeisenä päivänä!
Matkalaukut ovat aulassa, siinä sitten odotellaan bussia. Tumma, komeahko kreikkalainen hotellin työntekijä lähestyy ja hymyilee. Hymyilen takaisin. Sitten kreikkalainen alkaa tirskahdellen kysymään, että oliko kiva loma? Vastaan, että kyllä oli. Sitten tapahtuu kamala hetki.
Kreikkalainen selittää tirskahdellen: ” Oh my god, you were so drunk that one day! You were like totally waisted and you asked three times where is the toilet”
Kreikkalainen nauraa katketakseen. Mulla tulee punainen naama ja nolostun aivan valtavasti. Tekonauran ja sanon englanniksi, että no mulle ei oikein sovi viini. Kreikkalainen poistuu naureskellen. Puoliso ei osaa englantia juurikaan ”No ja yes” sanoja enempää ja kysyy, että mikä kumma keskustelu tuo oli? Miksi kreikkalaisella oli niin hauskaa? Kerron puolisolle. Että eipä siinä sen kummosempaa, kuin että olen ollut nolo.
Yksi vielä tähän…
Asun kahdeksannessa kerroksessa. Hissi on tilattu. Hissi lähtee alas ja kuudennessa kerroksessa päätän pieraista. Se on turvallista, kun on yksin hississä. Pieru on vapauttava ja samalla virhe. Hissi pysähtyy yllättäin neljännessä kerroksessa. Voi vittu, mä ajattelen. Nolottaa jo etukäteen. Ja tajuan puolessa sekunnissa, että tästä tilanteesta ei pääse pois. Hissiin astuu naapurin nainen ja me jatkamme matkaa alas. Hissimatka tuntuu kestävän tunnin. Hississä haisee paska. Nolottaa ihan hirveästi. Eikä minulla raukkaparalla ole edes kantamuksena roskapussia, jota voisi hajua syyttää.
Kuva: Freevectors.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa!