Alakerran pahis

 Raamattu on opas siihen, miten elämää kuuluu elää. Opas ajatuksiin, kun ei osaa omaa päätään käyttää. Isolla kirjalla voi myös lätkäistä muita ihmisiä päähän, kun tahtoo toteuttaa omaa agendaansa. Mikäs sen mukavampaa, kuin noukkia makoisat rusinat muutoin niin kuivasta pullasta.

Kaikkihan tietävät sen sarvipäisen vihtahousun. Sillä on punainen iho ja on ilkeä luonteeltaan. Asustelee tuolla ”alakerrassa”. Ei, en tarkoita ihmisten alapäätä, mutta ilmeisesti puhumme maan alla olevasta paikasta, jossa liekkimerien äärellä puuhastelevat pakanat, ei-uskovaiset, syntiset jukuripäät. En oikeastaan tiedä, mitä nämä kadotetut sielut siellä Helvetissä tekevät? Jotain siellä kai pitää tehdä, koska muutoin Saatana tökkäisee takalistoon tulikuumalla atraimella.

Tarinoiden mukaan Saatana on langennut Jumalan enkeli. Tämä takinkääntäjä kyllästyi siihen, että Isukkia palvottiin niin paljon, ja hänkin halusi osansa. Niinpä muutto alakertaan ja omia juonia punomaan. Saatana on kauhea tyyppi. Tykkää sotkea meidän ihmisten ajatuksia pahoiksi. Niin. Meillä ihmisillähän höpöttelevät korviin sekä enkelit, että pirulaiset. Tuttua touhua ihan lapsuuden Aku-Ankoista lähtien. 

Voihan olla, että sarvipää todellakin on olemassa, mutta epäilen. Olen asian suhteen yhtä agnostikko, kuin Jumalankin suhteen. Nämä jutut vaan kuulostavat siltä, että ne voi nielaista vain tyhmä, ajattelematon heppu. 

Teininä päädyin Jeesus-bussiin. Siellä oli varsin mukavan oloinen ihminen, jonka suhtautuminen minuun muuttui samalla kellonlyömällä, kun kerroin olevani homo. Alkoi kova paasaaminen siitä, että Saatana vaikuttaa minuun. Ja minua nauratti. Itsetuntoni on surkeaa pohjasakkaa ollut aina, mutta yhden asian itsestäni tiedän. Minä osaan rakastaa. Laitan aina muut ihmiset itseni edelle. Stressaan ja murehdin, että onhan muilla asiat hyvin. Käsite, Saatanan inspiroima ei oikein siis tunnu istuvan itseeni. Tästä me puhumme. 

Kerron ajatuksistani Jeesus-bussilaiselle miehelle. Kerron, että en tahdo mitään pahaa kenellekkään. Kerron, että tahdon rakastua ja olla vain onnellinen. Mutta homous on väärin ja Saatanan inspiroimaa, kertoo vastapäätä istuva ihminen järkähtämättömänä. Alkaa ärsyttää ja tahdon todellakin kyseenalaistaa hänen teoriansa minusta. Minusta pienestä ihmisestä, jota hän ei tunne.

Esitän hänelle kuvitteelisen skenaarion:

”Jos minä homona, heittelisin ympäriinsä rahaa kehitysmaiden lapsille, että he voisivat ostaa ruokaa. Ja olen silti homo. Olenko edelleen mielestäsi Saatanan inspiroima? Jos teen hyväntekeväisyystyötä ja saan suuren onnentunteen siitä, että joululahjan saama läheiseni ilahtuu kyyneliin asti, olenko edelleen Saatanan inspiroima? Ihan tässä vaan näin homona kysyn?”

Vastaus on taas erittäin tylsä. Jeesuksen kannattaja ei halua enää jatkaa keskustelua. Syytä en saa keskustelun katkeamiseen tai vastauksen uupumiseen. Itsetuntoni on surkea, mutta tämä on hetki, jolloin uskon itseeni ja ajatuksiini enemmän, kuin koskaan. Uskon terveeseen ajattelumaailmaan. Mutta kaikki eivät. Se on sitä mielenköyhyyttä*. Rajusti ilmaistu, mutta MINÄ olen sitä mieltä.

 

(*En tahdo yleistää. Usko on ihan ok, jos osaa myös käyttää omia aivojaan. Eikä ala tuomitsemaan muita ihmisiä , siihen kun kenelläkään ei ole loppujen lopuksi varaa.)

Mustat vaatteet ovat aika syntiset. Paholaisen suunnitelemia voivat hyvinkin olla. Heavy Metal on tottakai alakerrasta tuotu inspiraatio. Rock n’ Roll vähän jo koettelee uskoa. Mutta rauhallinen gospel-kitara ja loru Taivaan porteille astumisesta on hyvä. Nämä ovat tarkkoja juttuja tai sitten vähän häilyviä. Missähän se raja lopulta menee? Millainen musa on sitä taivaallista ja missä kohden musiikki vaihtuu syntisen rienaavaksi? Kertokaa mulle?

Hallelujah! Ymmärsin juuri yhden asian. Meidän kodissa asuu musta kissa. Musta kissahan on noidan apuri ja noitaa stimuloi tietysti Paholainen. En jaksa uskoa, että taloudessamme asuva katti on milläänlailla kytköksissä tuliseen alakertaan. Paitsi ehkä silloin, kun se tekee jäynää (repii sohvaa rikki). Mutta toisaalta ei ole kissaa karvoihin tai väriin katsominen. Taitavat kai sitten kaikki yksilöt olla paholaisen riivaamia, juuri silloin kun terävät kynnet uppoavat kodin irtaimistoon. Tuhma mirri, et kai vain pirua palvo?

Päihteet ja seksin harrastaminen (ilman aikomusta saada lapsi) ovat tietysti järjetön synti. En ole varma miksi, mutta siihen liittyy uskovaisten mielestä jotenkin Paholaisen luomat ajatukset. Mielestäni on hauskaa joskus vetää kunnon rehelliset kännit ja harrastaa tavallista riettaampaa seksiä, ja sen jälkeen todeta, että on hyvä olla elossa. En kadehdi pariskuntia, jotka alapäät seksinpuutteesta kutisten, ristivät kätensä peiton päälle. Ja puhisevat tuskissaan, että "Luoja, päästä minut riettaista ajatuksistani". Masturboidakaan ei kannata, koska silloinhan Lucifer pääsee niskan päälle. Vähänkin tuhmuuksia jos harrastat, ei ole asiaa näyttää syntistä naamaansa Taivaan porteilla. Ignoret tulee heti.

Edelliseen viitaten, Paholainen on paljon hauskempi tyyppi, verrattuna tylsän konservatiiviseen Luojaan. Jos taivaassa vain rukoillaan polvillaan ja varotaan, että valkoinen vaate ei syntiin sotkeudu? Olen siinä tapauksessa valmis menemään Helvettiin.

Mun Helvetissä on rentoa. Siellä dokaillaan ja harrastetaan seksiä ja sen jälkeen nukutaan maailman parhaat yöunet lämpöisen kiirastulen äärellä. I’m ready my Lord! 

 

Kuva: Pinpgm.com